Löytyipä pöytälaatikosta puolivalmis kirjoitus, jonka oli alunperin tarkoitus ilmestyä A href -lehdessä. Rustasinpa tänään loppuun, ja julkaisen nyt täällä.
Helsingrad 21. - 23.10. vuonna 93 jälkeen vallankumouksen
Hyvät veljet ja siskot aatteessa,
Seuraa raportti digitaalisen sosialistisen taiteen päiviltä, jotka rakastetut johtajamme suuressa viisaudessaan päättivät valistukseksemme järjestää Helsingradin kulttuuripalatsissa lokakuussa vuonna 2011 (vanhaa ajanlaskua). Etukäteen eräs opiskelijatoverini väitti, että tapahtuma tunnettaisiin nimellä Alternative Party, mutta koska kaikki tiedämme, ettei Puolueelle ole vaihtoehtoja, ilmiannoin tämän taantumuksen voiman välittömästi.
Seurueemme saapui juhla-alueen porteille perjantai iltana. Jonoa tapahtumaan ei ollut lainkaan, ja se lyheni entisestään, kun tervehdin tilaisuuden järjestäjiä veljellisesti. Aluksi tutustuin kansantalouden saavutusten näyttelyyn. Miellyin erityisesti sukkiin, joihin oli ommeltu kuva toveri Leninistä koko komeudessaan. Ehkä jo seuraavalla viisivuotiskaudella valtio myöntää minullekin sellaiset. Kävi myös ilmi, että amerikkalaiset kapitalistit ovat vuosikymmeniä petkuttaneet meitä väittäessään Pepsi-kolaa Yhdysvalloissa keksityksi. Kyseessä on kuitenkin sosialismin tuote, ja niinpä koko maan kolhoosien työläiset Turusta Vladivostokiin voivat nyt päivän peltotöiden jälkeen virkistäytyä pullollisella kommunistista limonadia.
Sitten oli vuorossa paneelikeskustelu, jossa pohdittiin erästä 1980-luvulla sattunutta imperalistisen propagandan levitysyritystä maahamme. Silloin riistäjä rienasi viattomia koulupoikia tietokonepelillä Raid over Moscow. Ohjelman kavalana tarkoituksena oli indoktrinoida maamme nuoriso hyökkäämään johtajiaan vastaan. Meidät pelasti vain kunniatoveri Väyrysen valppaus. Hän ilmoitti uhasta Tehtaankadulle ja digitaalisen iljetyksen leviäminen saatiin pysäytettyä ajoissa. Altistuneet eheytettiin reippaalla työnteolla ulkoilmassa. Kysymykseksi jää, miten kapitalistit saivat pelin toimimaan ylivertaisissa trinääritietokoneissamme?
Lauantaina kuuntelin esitelmän salaustekniikoista. Naureskelimme yhdessä saksalaisten alkeellisille yrityksille salata viestintänsä Enigma-laitteilla. Esillä oli myös aito, vanha Enigma, jotta kuka tahansa saattoi nähdä, kuinka yksinkertainen sen toimintaperiaate oli. Eiväthän fasistit millään pystyneet piilottamaan arkoja tietojaan kaikkinäkevältä Puoleelta, varsinkaan kun puolellamme oli nerokas Artem Matvejevitš Turinov. Turinov kehitti tietokoneen, armotta ja väsymättä selvitti natsien koodit. Viestien salauksella ja salausten murtamisella oli tärkeä rooli suuressa isänmaallisessa sodassa.
Juhlapäivillä sosialistinen taide osoitti jälleen ylivoimaisuutensa kapitalistiseen mainostaiteeseen nähden. Jopa aloittelijoiden teokset päihittivät kirkkaasti mainostoimistojen parhaimmiston. Erityisen mieltäylentävää oli nähdä pioneerien teos Super Stalin Brothers, joka antoi alunperin kapitalistiselle teokselle viimein sielun, jota se niin kipeästi oli vuosikymmeniä kaivannut. Sielukkuutta ei puuttunut myöskään videotaiteen esikuvasta nimeltä The Agony of an Artist. Teos kritisoi länsimaista, postmodernia rappiotaidetta. Video osoitti, mitä tapahtuu, jos luovuudelta puuttuu vahva ideologinen perusta.
Sunnuntai-iltana suuntasimme luotettavan Volgamme takaisin kohti Juvaskulaa. Matkalla pohdimme mahdollisuuksia entisestään edistää sosialistista taidetta kotikaupungissamme. Erityisen mielenkiintoiseksi keskustelu muuttui, kun pysähdyimme nauttimaan ravitsevia eväitä АБВ-huoltoasemalle. Palasimme kotiin reippaina ja onnellisina, sillä viikonloppu oli ollut tuplaplushyvä.
Eläköön marxismi-leninismi,
Družinnik Domander
